Typsy ja poika heräsi aamulla iskän kanssa ja minä nousin taas kun iskä lähti töihin. Jäätiin pötköttämään sohvalle ja katsomaan telsusta lastenohjelmia. Sitten nautittiin aamupalaa. Niin kuin joka ikinen päivä tehdään. Mä luen lehden ja juon kahvia samalla. Joillekin ihmisille ei tule Aamulehteä. En ymmärrä miten voi päivän aloittaa ilman kahvia ja lehteä. En ymmärrä. Mitä sitä sitten tekee samalla kun syö aamupalaa? Tai jos ei juo kahvia, että miten sitä sitten muka oikeasti herää?

Näiden visaisten pohdintojen jälkeen istuin taas katsomaan tärkeimmät tietokoneelta. Nokian mammojen sivuilla myytiin kaksi tummanruskeaa puista yöpöytää vitosella kappale. Varasin ne. Sitten varasin myös yhden kivan hyllykön mitä joku myi. Sekin oli vitosen. Olin iloinen löydöistäni. Näin sitä vaan halvalla löytää kaikenlaista kivaa omaan kotiin! :) Sitten vähän hinkkasin keittiön lattiaa ettei tulevien vieraiden sukat tartu lattiaan kiinni. Ja sitten jo ovikello soikin ja saatiin pikkuinen kummipoika ja siskoni kylään. Tehtiin niin heti alkuun, että kun pieni vauveli saatiin unille niin sisko teki juoksulenkin. Kun sisko tuli takaisin, lähdin minä juoksemaan. Ja nyt tuntui kuin jalat olisi painaneet tonnin..oli raskas lenkki, mutta tulipa tehtyä. Sitten leivoin, syötiin ruokaa, käytiin suihkussa.. Ja sitten taas ovikellonen soi. Saatiin vieras ihan Malesiasta saakka! Veljen vaimo tuli tyttönsä kanssa meille ja olikin kiva nähdä pitkästä aikaa molempia!!Kauhea määrä tuliaisia saatiin ja pulistiin päälimmäisiä kuulumisia. Sitten kahviteltiin ja syötiin vähän malesialaisia kahvi"karkkejakin". Kun saatiin pikkutytteli petistä niin lähdettiin pulkkamäkeen. Meidän viereisessä puistossa on tosi hyvä pulkkamäki ja laskettiin siitä sekä aikuiset että lapset. Taisi veljen vaimo olla kaikken hurjapäisin! Monta kertaa laskettiin ja hauskaa oli! Pitkästä aikaa oikein laskettiin monta kertaa. Ja meillä oli tietty eväät mukana. Kaakaoo ja pullaa! Siinä sitä sitten herkuteltiin ja kun kukaan ei enää jaksanut laskea niin lähdettiin kotiin. Kotona vaan perunat kattilaan ja pötyä pöytään. Yhtä herkuttelua :D Mummu oli tehnyt älyttömän hyvää karjalanpaistia ja makaronilaatikkoa. Sisko teki herkullisen salaatin! Kyllä vaan ruoka maistui hyvältä!! Me pojan kanssa pidettiin vähän kiirettä syömisen kanssa kun piti lähteä lääkäriin. Poika oli päivällä monta kertaa valitellut korvaansa ja varasin sitten korvalääkäriajan. Ja nyt täytyy kyllä kehua Nokian Mehiläistä! Siellä on siis yksi lääkäri vastaanottamassa. Suostui ottamaan meidät päivän päätteeksi. Onkin oikein kuuluisa korvaguru. Tosi hyvä olikin. Totesi korvatulehduksen kyllä, saatiin resepti. Ja hinta oli vielä tosi edullinen. Oikein hämmästelin. Että erikoislääkäri, joka on vielä tosi hyvä ja kokenut laskuttaa hämmästyttävän vähän. Vakuutukseen meillä nämä kulut menee, mutta silti. Annoin positiivista palautetta koko kuviosta ja poikettiin apteekkiin hakemaan lääkkeet. Sitten palailtiin kotiin, jossa herkuteltiin mun tekemällä kakulla. Se oli "vastustamaton suklaakakku" nimeltään. Päälle tuli vaniljavaahtoa, joka oli maustettu appelsiininkuoriraasteella ja inkiväärillä. Oli hyvä kokonaisuus. Hyvä kakku, ehkä teen toistekin! Tuirelle tiedoksi, että ihan kahvila-ainesta :) Teen joskus Tuirellekin tätä!:) Lapset meni ihan ylikierroksilla, riehui päättöminä kanoina ympäri huushollia.. Ainakin niillä synkkaa yhteen, riehuminen tuntuu olevan hauskaa aina, vaikka se päättyykin melkein joka kerta siihen, että jotakuta sattuu..

Ja huikea juttu oli se, että meidän kummipoika 10 kk alkoi kävellä meillä ekaa kertaa elämässään oikein pitkiä pätkiä! On kuulemma muutamia päiviä ottanut jo askelia ilman tukea, mutta että ekat pidemmät kävelymatkat tehtiin meillä!!!! Oi miten hienoa! Outoa vaan nähdä tämä pieni vauva kävelemässä! On jo niin iso poika! Siinä on kyllä niin suloinen vauva, että! Mitähän pikkupoika mahtoi miettiä meidän mekkalasta tänään?

Mutta että täytyy kyllä sanoa, että suku on paras! Mukavaa oli! Oli kyllä niin kiva nähdä veljen vaimoa ja tyttöänsäkin!! Ei tule liian usein nähtyä kyllä, niin kaukana kun asuvat! Onneksi kuitenkin on tämä SOME. Saa yhteyttä pidettyä! Vaikkakaan sitten minkäänlaiset somet ei kyllä voita live-tapaamisia!

Huomenna on ystävänpäivä! Olen ollut huono ystävä, kortin korttia en ole lähettänyt. Lähetänkin nyt kaikille OIKEIN LÄMPIMÄT YSTÄVÄNPÄIVÄTERVEISET! Olen onnekas kun olen saanut hienon perheen, sekä lapsuuden perheen että nykyisen perheen, ja niin PALJON hyviä ystäviä! Olen kaikesta tästä kiitollinen ihan joka vuoden päivä!

Tytteli taas yöllä huuteli jotain omiaan, mutta nukkui kuitenkin klo 7 saakka. Sekin on jo tosi hieno saavutus! Nyt oli kyllä mun vuoroni jäädä nukkumaan, eli mies sai sitten heräillä tyttelin kanssa. Kun ne lähti alakertaan mä laitoin korvatulpat ja jatkoin unia. Se oli mukavaa! Yhdeksän huitteilla kuitenkin heräilin. Poika tuli kainaloon ja hetki höpistiin ja sitten alettiin yhdellä selaillla koirarotukirjaa. Mietittiin mikä rotu olis kiva. Mä selasin sen kirjan kokonaan, ja päädyin kahteen rotuun. Bichon frise tai lapinporokoira. En löytänyt muita sopivia meille. Mies tuolta huutelee, että jos otettais bichon frise niin sen nimeksi tulisi sitten "Bisse". :) Mä olin ajatellut jotain Pörriä tai muuta... Selvennetään nyt kuitenkin, että koiraa EI ole meille nyt tulossa. Sitten joskus kun lapset menee kouluun ja on vähän isompia niin sitten. Mies sanoo, että ei tule koiraa, mutta ei siltä tarvitse kysyä. Tessuakin se vastusti, mutta kun Tepa tuli taloon, niin Tessu sai nukkuakin miehen kainalossa...niistä tuli ihan parhaat ystävät! Et kyl mä tiedän, että kun Bisse muuttaa meille niin ei tuolla ukkelilla ole siihen enää mitään vastaansanomista. ;)

No, siis tulipa selväksi sitten se tuleva koirarotu. Luin kuitenkin ennen koiran tuloa Aamulehden ja join tuopillisen kahvetta. Ja laittelin pyykkiä. Ja surffasin netissä tärkeimmät. Sitten juhamieto lähti taas ladulle iskän kanssa ja me naiset jäätiin laitteleen ruokaa. Tai mä laitoin ruokaa ja pienempi nainen katseli Uteliasta Viliä. Pakko laittaa se tv:n eteen siksi aikaa kun laitan ruokaa. Meillä nimittäin täytyy suurinpiirtein hiipiä keittiöön jos haluaisi rauhassa kokkailla. Tyttö nimittäin nappaa heti tuolin, tuo sen mun viereen ja änkeää "auttamaan" kun menen keittiöön.. Se on oikeasti aika rasittavaa. Joskus se saa auttaakin, mutta kun on yhtään kiire ja on kuumia levyjä päällä niin silloin on sen parempi pysyä poissa. No, sapuska uuniin vaan. Sitten vain nautiskeltiin herkullista lasagnea (jonka resepti on muuten Jämijärveltä yhdeltä superkokilta). Se on ihan huippulasagnea, helppoa ja hyvää! Mitäs me sitten häärättiin. En edes muista. Varmaan töllötettiin hiihtoa tms ja poika teki legoista taas Angry Birdsejä. Tänään poika teki legoista myös ritsan. Aika kätevä noiden legojen kanssa tuo pikkukundi.

Kun typykkä heräsi niin pakattiin itsemme autoon ja tällä kertaa suuntasimme edelleen vaan toimivan Ooppelin nenun kohti Koivistonkylää. Mentiin kyllä autopesun kautta. Ihan selvästi misukkaa vähän ihmetytti moinen harjaus ja suihkuttelu mutta selvisi mallikkaasti ensimmäisestä autopesustaan. :) Mummulassa ulkoiltiin hetki ja pohdittiin kuntaliitosjuttuja oikein porukalla. Sitten syötiin mummun herkkuruokaa ja juotiin kahvetta! Lapset riekkui ja leikki, me höpöteltiin siinä mukavia. Pikkutyttö vain lauloi "muumipeippo, pikkumyy..." Kovin tuli taas juttua tytöltä koko päivän, puolet menee harakoille kun ei aikuiset ymmärrä..:)

Sitten vaan perhe kotiin. Iltatoimet oli taas varsin riehakkaat. Tytteli juttelee sängyssään "hyvä koira, hyvä koira" ja poika yllätettiin kurkkimassa verhojen välistä näkyisikö traktoria.. Nyt ne nukkuu. Toivotaan nyt, että nukkuisivat mahdollisimman pitkään.

Ai niin, varailin lippuja näytökseen Tanssiva muumilaakso. Ensi viikolla on siis kulttuuria tiedossa! Ja sovin salaperäiset treffit ystävänpäivälle..

Klo 5.30 tytön huoneesta kuului ensin itkua, sitten höpinää ja laulua, sitten ei mitään. Ja saatiin kaikki nukkua melkein klo 8 asti!! Huikea aamu!! Näitä lisää!! Tai ilman sitä puolikuudenhöpinää, jos saa vielä pyytää!

Oli mun vuoro nousta. Meillä menee viikonloppuaamut aina niin, että lauantaisin minä herään lasten kanssa ja sunnuntaisin on miehen vuoro. Nyt siis minä pomppasin ylös ja mentiin aamupalalle alakertaan. Siinä sitä sitten katseltiin lastenohjelmia ja kun kello tuli tarpeeksi niin kömmittiin kaikki yläkertaan miekkosta herättämään. Laittelin siinä vähän pyykkiä ja lapset leikki.

Kun mies oli saanut vähän murua rinnan alle niin puettiin päälle ja lähdettiin ulkoilemaan. Poika laittoi hiihtovermeet päälle ja lähti miehen kanssa laduille. Meillä on ihan huippu sijainti kodilla kun latukin lähtee ihan vierestä. Siihen vaan hiihtelemään. Poika on älyttömän innostunut hiihtämään. Viime talvena sen oppi. Luulin, että siinä kestäisi pidempäänkin kun opetellaan hiihtämistä, mutta poika oppi sen heti. Tasatyöntöä alkoi vääntää ladulla. Nyt jo sujuu toisenlainenkin tyyli, mutta tasatyönnöin lähinnä mennään. Ja poika on reipas! Jos kaatuu niin ei mitään, ylös vaan ja matka jatkuu! Ja mäet lasketaan hienossa muna-asennossa. Tosi rohkeasti mennään alamäet! Pari kierrosta poitsu hiihteli. Mä kävin pulkkamäessä tyttelin kanssa. Ai että tyttö tykkäs! "Lisää" se sanoi!

Hiihtelyn jälkeen lähdettiin syömään. Syötiin sitä italianpataa jälleen. Tyttö ei syönyt. Söi leivän ja kieltäytyi muusta. Leivän voimin sitten vain unille. Unien aikaan soiteltiin taatalle, että saadaankö änkeytyä kylään. Se sopi, joten kun tytteli heräsi niin pakattiin perhe vielä toimivaan Ooppeliin ja matka Kyröskoskelle sai alkaa! Matkalla poika alkoi jostain syystä muistella kerhon käyntiä Kanttorilassa. Se on talo kirkon vieressä, siellä järjestetään seurakunnan kerhoja ja tuolta kaupungin kerhosta joskus tehdään sinne retkiä. Poika muisteli sitten sitä, että mitä lahjoja Jumala on meille antanut. Oli valo, pimeä, lepo, hiekkaranta... Ne muistettiin. Sitten poika totesi vielä, että "sitten kun musta tulee vanha ja mä kuolen, niin mä en sitten koskaan enää pääse mun omaan kotiin". Voi apua.. Yritin selittää jotain, aika hataraa se oli. Kaikenlaista sitä pieni mies miettiikin..

Mutta kylässä oli mukavaa!! Oli tosi kiva käydä kylässä taatelilla ja Irmalla! Lapset leikki, soitti rumpuja, katseli läppäriltä lastenohjelmia, joi mehua ja söi monta piparia.. me rupateltiin aikuisten höpinöitä ja kaffiteltiin. Oli kyllä tosi mukava iltapäivä! Kiitos vaan taata ja Irma! Taata tähän ekana taas kumminkin kommentoi!:)

Kotimatkalla lapset nukahti autoon. Kotona sitten vaan iltapalaa. Poika halusi näkkäriä, joka on ollut paahtimessa. Testattiin sitten sekin. Tiedoksi kaikille, että näkkäri vähän niin kuin palaa paahtimessa. Pinta meni ihan palaneen tummaksi ja koko leipä haisi pahalle. Ei siis kannata kokeilla! Tyydyttiin paahdettuun ruisleipään! Se oli hyvää! Sitten vaan nöpönenät petiin! Oikein rauhallisessa hengessä tapahtui tänä iltana iltatoimet, onneksi, ihanaa.  Me katsottiin miehen kanssa Putous. Tykätään eniten Leena Heffneristä. Ihan hyvä, että Hieno putosi. Aika tärkeitä asioista nämä Putouksen hahmot.. Niistä kyllä niin paljon puhutaan. Samanlailla kuin Kummelista puhuttiin aikanaan joka paikassa ja koko ajan.

Huomenna sitten, voitaisiin mennä vaikka luistelemaan. Jospa ottaisin ihan omatkin luistimet mukaan niin voisi pari potkua liukua jäällä! :)

Nyt yläkertaan lukemaan kirjailija Iréne Némirovskyn kirjaa Ranskalainen sarja. Hyviä öitä kaikille! (PS. Taata, mene jo nukkumaan!!!)

Aamulla kuuden aikaan tytsyn huoneesta kuului "ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hiiaaaa, inanaa, inanaa...". Siellä se lauleskeli kunnes isin kanssa lähtivät alakertaan. Minä nousin kun poitsu kömpi viereen köllimään ja mentiin mekin alakertaan. Normi aamukujeet ja päätettiin lähteä perhekerhoon. Olihan siellä pannaripäivä. Pakkanen vaan paukkui -27 asteessa. Lähtö oli taas aikamoinen suoritus. Poika kyllä alkoi pukea kun pyysin ensimmäisen kerran, oikein muisti edelliset keskustelut, hienoa, mutta joku häslinki siinä tuli ja poika kävi piilottelemassa vaatteitaan ennen kuin ne saatiin päälle. No, ulos vaan ja kerhoa kohti. Matkalla meitä vastaan käveli nainen koiran kanssa. Jotain tässä parivaljakossa oli huomiotaherättävää. Ihastelin koiraa, joka selvästi oli vanha, ontuikin vähän. Tosi nätti turkki oli ja koira ihana. Kun kehuin koiraa, sen emäntä alkoi itkeä ja sanoi, että tässä on meneillään koiran viimeinen lenkki... Muutama sananen vaihdettiin ja mun sydän meni ihan sykkyrälle.. niin tuli meidän koiruus mieleen ja ne fiilikset siltä päivältä kun tietää sen tapahtuvan. Tuostakin koirasta näki, että päätös oli varmasti viisas, mutta se suru mikä koiran elämän päättämisestä tulee on aika musertava. Jäin vähän katselemaan haukkusen perään. Olisi pitänyt pyytää kertomaan Tepalle terkkuja.. Tuo tapaaminen jäi mieleen oikeastaan koko päiväksi. Vähän kurkkua kuristamaan.

No, päästiin kerholle ja siellä oli mukavaa. Tupa mammoja ja muksuja täysi. Jutusteltiin ja syötiin pannaria. Tytsy ja poitsu leikki hienosti koko ajan. Tytteli kantoi laukkua ja työnsi rattaita, jossa oli viisi nukkea.. tuleva suurperheen äiti! Poikakin leikki omia leikkejään. Mä sain höpötellä mammojen kanssa, mukavaa.

Kotiin sitten jossain kohtaa palailtiin. Lapset meni meidän omaan pikkupihaan vielä leikkimään hetkeksi ja mä laittelin herkullista italianpataa ruoaksi. Typykkä meni sitten päiväunille ja me alettiin pojan kanssa katsoa Rottatouillea. Se on aikasta pitkä elokuva. Juuri kun meinasin nukahtaa soi puhelin. Serkkuherkku soitteli ja saatiinpa hänet päiväkahveille meille! Ryypättiin kahvetta ja nakerreltiin keksejä. Sovittiin krippistreffit. Nokialle on tullut uusi kirppis ja sinne suunnattaisiin.

Poitsu kävi varmaan viisi kertaa naapurin pojan oven takana kunnes vihdoin naapurit tuli kotiin ja saatiin naapurin poitsu meille kylään. Alkoivat tehdä legoista angry birds-hahmoja. On niillä mielikuvitusta. Pari legopalikkaa päällekkäin ja siinä on lintu..:) Kivoja leikkejä oli. Syötiin siinä porukalla ja kun isäntä tuli kotiin niin minä lähdin sinne kirppikselle. Ihan ok se uusi kirppu on. Löysin tytölle tosi siistin toppatakin ja pipon. Rupateltiin niitä näitä vielä hetki ja sitten kipaisin karkkikaupan kautta kotiin. Ehdotin kotona, että katsottaisiin elokuva Risto Räppääjä ja polkupyörävaras ja syötäis vähän namuja. Elokuvailta. Sitä poika oli ehdotellut tänään jo aiemmin. Tytteli sai suklaarusinoita ja me muut mussutettiin karkkeja ja elokuva vaan pyörimään. Mies lähti siinä jossain vaiheessa kyllä kauppaan, me jatkettiin.. kunnes karkit loppui. Sitten poikakin vähän kyllästyi ja tyttökin kyllästyi. Sitten alettiin vähän touhuta, sitten vähän enemmän. Makealla kyllästetyt lapset, ou jee. Hermostuin, että nyt katsellaan tätä elokuvaa, ei kestä enää kauaa. . Tyttö jatkoi ja jatkoi ja poikakin touhotti, kunnes yksi kuppi putosi tytön kädestä ja meni tietenkin rikki. Mä hermostuin ihan vallan. Tyttö sai mennä miettimään ja ei kun imuri kehiin. Sit jotenkin mä olin niin ärtynyt. Silloin jos mua sattuu tai jotain menee rikki niin mulla keittää. Aiemmin päivällä tyttö kaatoi tuolin mun varpaalle, joka on edelleen kipeä ja nyt sitten vielä tavaraa hajosi niin vähän tuli mitta täyteen. Sitten vaan pikailtapala ja lapset yläkertaan. Johan tottelivat.. Eli täytyy aina viedä äidin pinna viimeiseen saakka ja kun äiti räjähtää niin sitten vasta totellaan. Ai että joskus ottaa pannuun. Ilta sujui sitten ihan hyvin. Nää on joskus näitä harmituksellisia hetkiä kun itsellä palaa päreet eikä saa oikein omia hermojaan pidettyä kasassa.

Mutta siis loppuilta meni ihan ok, muksut nukkumaan. Tytteli lauloi vielä sängystään "muumipeikko, pikku myy..." ja poika huuteli normaalit iltahuutelut ja kyselyt. itselle vähän jäi kakkainen maku suuhun tästä kaikesta iltamökinästä.

Töllötin telsua taas, mieskin tuli sitten kaupasta. The voice of Finland on ihan ok ohjelma. Mua kyllä väsytti ja väsyttää edelleen kamalasti. Huomenna on lauantai ja kun pakkanen nyt laskee niin mennään pojan kanssa hiihtämään!!!

Haa, tänä aamuna tytteli heräsi vasta miehen kellonsoiton jälkeen. Ihmeellistä! Itsekin siinä heräilin ja taas hetki pötköteltiin viltin alla odotellen silmien aukeamista. Ja aukesihan ne kun hetken odotteli. Ei muuta kuin sitä aamupalaa kaikille ja kerhoeväät pojalle. On hieno Cars-eväsrasia ja samanlainen kerhopullo kuin itselläkin aikanaan oli. Yleensä evääksi pilkon hedelmää, kurkkua ja leipä/keksi. Ja jos jotain spesiaalia kaapista löytyy niin sitten ylläripylläriksi sellaista. No, kuten jälleen kerran meille tuli kiire. Sanon sen sata kertaa, että "aletaans pukea" mutta ei, lapset ei voi ikinä alkaa pukemaan ensimmäisestä käskystä. Vasta sitten kun korotan jo ääntäni niin poika alkaa pukea ja sitten jo ollaankin vähän myöhässä. Nyt pakkasin tytteli vaunuun vällyjen väliin kun oli pakkasta -22. Sinne vain kyytiin ja poika kävellä tepsutti mun kanssa. Nähtiin matkalla naapurikin. Siinä jutellessa aamun kiireinen kireä ilmapiiri vähän hellitti ja päästiin kerhoon hyvillä mielin.

Poika jäi tyytyväisenä kerhoon. Aina annetaan halit, suukot, nenunenut ennen kuin lähden. Vielä ovelta poika kysyy joskus, että "mitä te teette sillä välin kun mä olen täällä". Eli on vähän huoli, että jos me tehdäänkin jotain kivaa sillä välin. Nyt ei tosiaankaan tehty mitään kivaa. Taaperrettiin terveyskeskukselle hakemaan reseptiä ja papereita muutenkin. Tytön nassukka oli aluksi punainen ja sitten nenänpää alkoi jo vähän vaaleta. Yritin viltillä lämmittää naamaa eikä kai toivottavasti paleltumia tullut. Lämmiteltiin vähän terveyskeskuksella. Siitä suunnattiin sitten apteekkiin, jossa tyttö nukahti vaunuun. Paha moka, tytön kannalta. Käväisin nimittäin Katajan leipomossa pullakahveilla ja jäi tyttö ilman pullaa. Lueskelin lehteäkin siinä jonkun aikaa. Perehdyin vähän näihin kuntaliitosjuttuihin. Mitähän mieltä niistäkin sitten olis. Hmm. En nyt heti innostunut asiasta. Tytteli nukkua pössötti ja siirryin seuraavaan kauppaan eli Nansolle. Siellä oli muuttomyynti. Löysin sukkahousuja vain. Sitten jo typsy heräsi ja lähdettiin kävelemään kerhoa kohti. Vähän matkaa typykin käveli, mutta halusi pian jo takaisin lämpimien vilttien väliin.

Haettiin poika kerhosta. Olivat askarrelleet ystävänpäivälahjan. Se oli tosi hieno kirjanmerkki. Kerhon täti sanoi, että sen voi lapset sitten antaa ystävälle, tai äidille, kuinka vaan. Ja MINÄ SAIN SEN! Poika halusi antaa sen minulle. Hetki ihasteltiin valtavan ihanaa kirjanmerkkiä jossa oli tosi kivoja kuvia ja omakätinen allekirjoituskin. Ai että mä olin onnekas kun olin ekana jonossa saamaan pojalta ystävänpäivälahjan!

Käveltiin kotiin. Matkalla jutusteltiin postikustin kanssa. Poika näytti hienoa kirjanmerkkiä myös postinkantajalle. Sitten vain sisälle ja ruokaa pöytään. Kasvissosekeittoa oli vielä jäljellä. Onneksi. Se nimittäin on tytön herkkua. Sitä ahmittiin iso lautasellinen. Iltaruoaksi tyttö söi sitä kolme lautasellista. Taisi olla aika hyvää. Hernesoppa on toinen herkku.

Nyt ei sitten tytteli mennytkään päiväunille kun oli aamupäivällä jo nukkunut. Lapset leikkivät ja lukivat kirjoja. Mä pengoin lasten vaatekomeroita ja tein inventaarioo, että mitä tarvis hankkia. Kun saatiin hommat valmiiksi soi ovikello. Naapurin poika haki meidän junnun pihalle ja sinne painoivat. Nyt taas keskusteltiin tarkkaan mitkä ne pihan rajat olikaan. Ja taisi mennä hyvin kaaliin tällä kertaa. Kun poika tuli sisälle hän ilmoitti, että oli muistanut nyt missä sai olla. Ja kun sai kehuja, oli ihan maireana ja tosi tyytyväisen näköinen. Ah, onnistumisen elämyksiä! Ja sinne meni poika naapuriin leikkimään. Sillä välin naputtelin Hennesin tilauksen. En itselleni tilannut nyt juuri mitään kun ei sieltä koskaan tule mitään sopivaa. Lapsille usein löytyy hyvin kaikkea ja ne Hennesin vaatteet on niin kivan värikkäitä.

Sitten saatiin isäntä hikisenä kotiin. Oli ollut pelaamassa.

Sitten taas olikin jo ilta. Ei muuta kuin poika kotiin ja iltapalat pöytään. Jotenkin noi iltamenot on aina se haastavin osuus. Aletaan kaikki olla vähän väsyneitä. Ja tuntuu siltä, että jos lapset on väsyneitä niin vauhti vain kiihtyy. Sitten pärähtää. Äiti meinaan. Ja joskus isäkin. Se on joskus sen sortin sirkusta, että huhhelihuijakkaa. Tänäänkin sitten taisi pari hiusta lähteä kun hermostuin riehumiseen. Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Ihan hyvällä mielin meni muksut petiin ja äiti tv:n ääreen. Töllötin Idolsin ja mun suosikin Mentalistin. Idolsissa on parasta antia Jone Nikula ja Mentalistissa tietenkin ihana Patrick Jane. :)

Ja nyt, täällä sitä taas naputellaan.

Ai niin, valehtelin teille eilen. En tosiaankaan ala enää lukemaan kirjaa Perijät. Olen jo lukenut sen. Aloin lukemaan kirjaa Ranskalainen sarja. En muista kirjailijaa, joku Irene se on. Kirja on yläkerrassa enkä jaksa hakea sitä. Joten jäätte nyt sitten vain kuumeisesti arvuuttelemaan kuka se kirjailija on..

Hyvä fiilis päivästä. Kärsivällisyyttä vois joku tipauttaa mulle vähän lisää. Laittakaas tuleen, ystävät ja sukulaiset!