On aika tullut lopettaa yksi aikakausi. Lapset on jo 6- ja 9-vuotiaat ja voi sanoa, että sinappitehdasta meillä ei ole enää pitkään aikaan ollut pyörimässä. Vaipat ja sinapit ovat meidän perheessä taakse jäänyttä elämää. Edessä on muutaman vuoden päästä murkkuvuodet, joista olenkin kuullut jo kaikenlaista kivaa tulevaksi. Hmm. Luulen, että noihinkin vuosiin pätee sama ajattelutapa kuin se, joka oli ennen lapsia. "En mitenkään usko, että meidän lapsista tulee tuollaisia teininä." "Kun toimin näin ja näin, ei meilllä tuollaista tapahdu." Haahaa. Tuskinpa :D Mutta avoimin mielin tulevaan.Nyt lapset on jo aika kivassa iässä (kunhan 6 v uhma vähän helpottaa, ehkä se jo vähän onkin helpottanut). Nautitaan siis siitä. 

Olen tosi iloinen, että aikanaan aloin tätä blogia kirjoittamaan. Sai vertaistukea ja aika montakin seurasi meidän touhuja. Nyt kun on tuo kaiken kattava sosiaalinen media niin siellähän se "reaaliaikainen" elämä tulee avattua ja tämä foorumi on jäänyt unohduksiin. Meinaan tehdä kirjoituksistani oman tiedoston ja lueskelen sitten tekstejä itku silmässä vuosienkin päästä. Pienten lasten kanssa elämä on ihanaa, mutta välillä rankkaa. Välillä tuntuu olevan hukassa ja pulassa mutta suurin osa ajasta on unohtumatonta ja ihan parasta. Nyt kun lapset on jo hitusen isompia niin me vanhemmat tajuttiin, että kohtahan me päästään kaksin kauppaan tai vaikkapa lenkille. Siitä sitten uusi elämä aukeaa :D

Kiitos kaikille, jotka blogiani on joskus lukeneet. Tämä on ollut mukava matka teidän kanssanne. Nyt kohti uusia hömpötyksiä! <3 

Ettepä arvanneet, että vuoden tauon jälkeen blogi herää jälleen henkiin. Kaikki yksi lukijaa kohahtavat ihmetyksestä! Muistinpas tämän kaiken ruuhkavuosihässäkän keskellä, että tällainenkin  projekti joskus oli.

Paljon on vuodessa tapahtunut. Ainakin nyt vuosi ikää kaikille lisää ja valitettavasti pari kiloa mun vyötärölle. No, mitäpä sillä väliä.

Poitsu painaa pörröpäänä kolmosluokkaa. Ope vaihtui nuoreksi miesopettajaksi ja se taitaa olla parasta mitä pojan koulu-uralla on tapahtunut. Se eka ope ei oikein ollut hommansa tasalla. Poitsun kaveripiiri laajenee ja laajenee. Nyt jo kuljetaan pyörällä kauemmaskin kotoa kavereiden kanssa ja se välillä hirvittää. Vaikka lasten kasvu on kyllä vain positiivinen asia. Harrastuksena poitsulla on nyt syksylle varatta pikkuleipurit aikuisten kanssa-kurssi. Sinne mennään minä ja poika yhdessä leipomaan. Kovin on innostunut ruoanlaitosta ja leipomisesta. Myös kalastus on ihan selvästi oma juttu.

Tytteli on reipas eskarilainen, jolle isä on nyt tärkein ja äidille protestoidaan. Menköön nyt niin sitten. Mikäs vaihe se sitten onkaan nimeltään? Jalkkista harrastettiin kesä vaihtelevalla innostuksella. Sinne mentiin innolla mutta se osallistuminen siellä oli sitten vähän niin ja näin. Nyt huomenna alkaa harrastuksena lasten tanssi. Äsken testattiin tanssipuku, sievä oli. Uhmaa on eniten tarjolla nyt juuri, mutta kaipa sitä sitten joskus pitää reilumminkin esiintyä. 

Itse jatkan valitsemallani tiellä hoitoalalla edelleen. Parin viikon päästä vain vaihdan pienempään pisteeseen töihin. Olen nyt ollut 4,5 vuotta (+ äitiysloma) tuolla isommassa pisteessä ja oppinut valtavasti (mutta silti tuntuu, etten tiedä mistään mitään) ja nyt sitten ihan omasta ehdotuksestani siirryn pienempään. Se on tuossa ihan vieressä ja säästän päivässä 1,5 tuntia kun ei tarvitse istua bussissa ja olla kävelemässä pysäkeille tai kotiin. Se on hienoa. Vähän kyllä jännittää tuo muutos, onko se hyvä vai huono? Millainen ilmapiiri uudessa paikassa on? Teen siellä osittain myös respaa, se on ihan mukavaa. Viikonlopputöitä ei tule, ja iltavuorokin loppuu aiemmin kuin tuolla isommassa pisteessä. Ne on vallankin positiivisia juttuja. 

Olen myös aloittanut jälleen avoimen yliopiston opinnot. Otin luettavaksi sosiaalitieteiden perusopinnot. Välillä tuntuu, että apua, en kyllä jaksa/pärjää, väliillä olen intoa piukassa ja uudet opinnot antavat lisäenergiaa. Aloitin nyt sosiaalipsykologian jakson ja pian alkaa kansanterveystieteen johdantokurssi. Joudun käymään sen uudelleen kun aiemmista kansanterveystieteen opinnoista on niin pitkä aika. Ajatuksena siis se, että joskus hakisin / pääsisin  (unelmissani) lukemaan kansanterveystiedettä. On tämä työ ja opiskelu nyt vaan sellaista sumplimista ja hässäkkää, uusi työpistekin vielä niin hohhoi. Ei se mitään. Kuten sanoin, uudet opit antaa energiaa. Paitsi miehelle ei anna energiaa vaan vie sitä kun joutuu hoitaan enemmän kaikkia asioita. 

Tammikuussa meille tuli koira. Loviisasta haettiin suomenlapinkoira, joka on nyt 1,5-vuotias. Kiltti ja pörröinen karvojen pudottelija. Oikea lapsiperhehauveli onkin, vie meitä päivittäin lenkille ja huolehtii pojan yksinolot iltapäivisin. On hän kyllä pientä tuhoakin tehnyt, mokoma tihulainen. Aika vähän mitään isompaa onneksi. 

Miehen elämä taitaa painella samoilla kaavoilla kuin noin vuosi sitten. Ei mitään mullistavampia muutoksia tullut.

Kesällä käytiin Legolandissa, se oli meidän iso reissu eikä uutta tule lähivuosina, sen määrää ystävämme visalasku, joka edelleen muistuttelee, että teittepä kesällä reissun. Kallis paikka mutta hieno. On nyt sekin kolkka maailmasta katsottu. Nyt katsellaan vaan lähimaisemia ja pyöritellään arkea. Mitäs teille muille kuuluu?

Viikonloppu mennä hujahti. Vähän työtä ja työnkuvaa tuli pohdiskeltua kun tuli yllättävä työtarjous muualta. Päätin kuitenkin jäädä vanhaan työpaikkaani, siinä kun ei ole kovin vikaa. Työnkuvaanikin vähän varmaan prukataan niin kaikki on lähes täydellistä.

Lauantaina lapset pyyteli HopLoppiin ja vähän jo mietittiinkin lähtemistä mutta päätettiin kuitenkin lähteä ulos kun oli niin hieno ilma. Miehellekin kun porukalla ostettiin polkupyörä niin päästiin sitten koko porukka pyöräilemään. Tytteli pääsi mun pyörän taakse istuimeen kun painoi 21,9 kg, painoraja on sen 22 kg. Tyytyväisenä istui, laiskamato, mun takana ja katseli maisemia kun äiti polki. Reidet sai kyytiä ja hyvä niin. Poika jo jaksaakin hienosti polkea pidempiäkin matkoja. Pyöräiltiin naapurikuntaan systerin luo. Lähdettiin siellä metsään muksujen ja koirulin kanssa. Sitten pyöräiltiin vielä kotiinkin. Kyllä kunnon ulkoilua ja liikkumista hienossa syysilmassa ei voita mikään. Poika oli vielä säbässä päivällä niin kyllä uni maistui illalla. Poitsu tosiaan itse halusi aloittaa säbän ja sinne pääsi vielä mukaan. Taitaa tykätä, hyvä niin. Siellä on paljon kavereita.

Pojalla on koulusta Vartti päivässä-lukuprojekti. Luetaan sitten joka ilta kirjaa niin, että poika lukee ääneen. Lukemisesta tulee sitten sujuvampaa. On se aika hauskaa. Tänään luettiin Ihmiskehon ihmeistä. Yksi päivä kissoista, Taru sormusten herraa, Mauri Kunnasta. On aika kiva taas pitkästä aikaa lukea yhdessä. Pitää taas mennä kirjastoon lainailemaan kirjoja. Kirjasto on yksi parhaimpia kaupungin palveluita. Se on jotenkin nostalginenkin. Kirjastoauto vasta onkin nostalginen.

Sunnuntain siivosin. Tiedätte varmaan tunteen kun katselet sotkuista kaappia/huonetta kuukausitolkulla (mulla tosiaan kuukausitolkulla saattaa kestää, että aloitan siivousprojektin) ja kun sitten vain tartut toimeen ja siivoat ja heität pois turhat niin kyllä tulee hyvä mieli. Mä siivosin ensin keittiön astiakaapit ja sitten pojan huoneen. Ihan hirveästi oli poika piirtänyt ja askarrellut. Hienoimmat tietty säilytettiin mutta sellaiset silput ja rytistyneet askartelut ja piirrosten tekeleet laitoin pois ja yli roskasäkillinen tuli pois heitettävää. Paljon jäi silti säästöönkin. Tosi paljon poika piirtää, ja tosi pikkutarkkaakin kuvaa tulee. Joskus hitusen kyseenalaisia kuviakin löytyi, jotkut säästyivätkin, saa itse niitä sitten katsella aikuisena :)

Kyllä niin henkinenkin vaikutus on siivoamisella. Sanoinkin tytölle, että seuraavaksi siirryn roskasäkkini kanssa sun huoneesees. Se on sille varmaan kauhun hetki, tyttö on nimittäin todellinen hamsteri. Taidan joutua menemään salaa sinne huoneeseen sitten :) Se kyllä sitten jälkikäteen huomataan kun jotain on hävinnyt mutta eiköhän se kestetä sitten, tyttö tavaroiden katoamisen ja minä tytön kiukun :)

Nyt taas unille. Vaikka mulla on kyllä ihan hyvä hömppäkirja kesken, taidan lukea sitä vähän vielä. Huomenna tulee Mentalist, se jäi viimeksi jännään kohtaan.

... uusi viikko ovella jo koputtelee.

Lauantaina poikkesin yhdellä tuttujen pihakirppiksellä ja löysin tosi halvalla tytölle takin ja ihania helmiä mitä voi pujotella nauhoihin. Pojalle löysin hienon luontokirjan ja sellaisen ihan turhake-sormipolkupyöräjutun, mikä on nyt suosittu poikien keskuudessa ilmeisesti. Luontokirjaa sitten poitsu heti lueskelikin. On hauska ollut huomata, että luontoasiat on hänen mielestä kiinnostavia. Itsekin haluaisin tosi paljon enemmän kulkea metsässä ja luonnossa. Näin vaan kun ei aikoihin ole kulkenut paljoakaan niin hirvittää eksyminen, villieläimet ja tärähtäneet ihmiset, joihin metsässä voi törmätä (tosi todennäköistä joo). Suunnitelmissa on ollut monien kanssa seitseminen ja Otamus sun muut vaellusreitit.  Poika kävikin viime vuoden partiota mutta ei enää syksyllä halunnut. En oikein tiedä millaisia nuo partiotouhut olivat, että mitä siellä loppuviiimein tehtiin. Yksi yöretki oli ja siitä poika tykkäsi. Voi kunpa olisin rohkeampi lähtemään vaellusreiteille poitsun kanssa. Kalastus on myös tullut tänä kesänä ihan lempitouhuksi pojalla. Ihan synnynäinen kalamies oli kun sai madon ja ongen käteen. Mato sujahti koukkuun ja kun kala tuli niin naps, kala pois koukusta ja isku kalikalla. Olin ihan hämmästynyt, että mites se noin hienosti ja rohkeasti toimiikin. Taata osti pojalle virvelin ja poika olikin siitä hirmu innoissaan, hienosti heitteli. Käytiin kesällä soutelemassa minä, taata ja poika. Mielestäni noloa oli taatalle se, että se epäili etten minä osaa heittää virvelillä. Pilkillä ei olla vielä päästy käymään, talvea odotellessa. Kas näin pääsin kirpputoriostoksesta talviurheiluun kätevästi. Tajunnanvirtaa...

Käyn tosi paljon kirppiksillä, noin niin kuin oikeasti ja sitten näillä facebookin ostetaan-myydään-palstoilla. Tyttöparalla on vaatetus tosi paljon kierrätettyä. Ei se vielä sitä tajua, joten mennään näin niin pitkään kuin voidaan. Pojalle alkaa olla nuo vaatteet jo niin käytettyjä ettei kirpulta oikein löydy. Joskus jotain kivaa löytyy. Siinä on kyllä säästänyt pitkän pennin kun kiertelee kirput ja palstat. On ekologistakin.

Lauantaina käytiin leffassa muksujen kanssa. Halusivat nähdä sen Minisankarit. Vaikka se onkin sellainen hyönteiselokuva missä ei puhuta niin lapset tykkäsi siitä paljon. Mäkin tykkäsin. Mies nukahti siellä, noloa.

Ajeltiin vielä anoppilaan kahveelle. Sieltä mies ajoi saamansa hienon uuden synttärilahjapyöränsä kotiin (kyllä se vanhakin vielä jaksaa). Me muut ajeltiin sitten yllätykseksi systerin luo, jossa saatiin aikaiseksi riehuntaa ja meteliä. Napattiin sielä kummipoika mukaan meille ekaa kertaa yökylään. On se aika nöpöliini. Ja kulkee meidän poitsun völjyssä ihan täysillä. Kun ne katsoo telkkariakin niin ihan kylki kyljessä. Hienosti sujui yökyläily. Aamulla ajeltiin viemään kummipoika kotiin ja lähdettiin mökkireissuun. Hieno ilma tuli sumujen jälkeen. Käytiin kahlailemassa kumppareilla rannassa. Lapset teki aarrelöytöjä ihan kirkkaassa vedessä. Nähtiin joutsenten räpylän jälkiä vedenpohjassa. Kyhäiltiin mummun kanssa omppopuille aidat. Nautittiin eväät auringossa. Lekoteltiinkin. Ja välillä lapset ärsyttävästi tappeli ja nahisteli, riehui ja räkätti. Tätä viikonloppua on leimannut jonkinasteinen nahina, nutina, sellainen levoton toiminta johon me vanhemmat ollaan vastattu komennolla ja kurinpidolla sekä ajoittaisilla hermojen menetyksillä. Sunnuntai-iltana sitten lapsilla oli kavereita piha täynnä ja meno sekä meteli sen mukaista. HYVÄ, energianpurkua parhaimmillaan koko sunnuntai! Riehunnan päälle sauna. Uni tuli helposti. Tuliskohan mullekin jos nyt menisin nukkuun. Meen kokeileen.

Se olis sitten viikonloppu alkamassa taas. Tämä perjantai-ilta on ehkä se paras hetki, vapaat edessä. Meillä on harvinainen viikonloppu tulossa, molemmilla molemmat päivät vapaata eikä mitään suunnitelmia. Saas nähdä mitä keksitään. Saadaan vaikka tapella koko viikonloppu yhdessä.. ;)

Pitää alkaa jo suunnittelemaan noitten penskojen synttäreitä. Hyvä kun ovat molemmat lokakuussa niin saadaan kerran vuodessa rytinällä kahvitella kaikki. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Tänä vuonna juhlitaan neljänä päivänä. Lasten omat kaverisynttärit molemmilla. Sitten kahtena päivänä vähän porrastetusti kutsutaan sukulaiset ja ystävät, kummit ja kaimat. Mä kyllä oikeasti ihan tykkään suunnitella tarjottavia ja leipoakin niitä. Lasten kaverisynttärit on vaan melko touhua. Tyttelin synttärit on vielä ihan kakkupala, mutta pojalla onkin hankalampi keissi. Kavereita on paljon, pitääkö kutsua koko luokka ja jos ei niin kuka jää pois, kutsutaanko joku joka on kutsunut meidän pojan, mutta eivät erityisesti kaveeraa vaikka ovat samalla luokalla.. viimeksi oli muistaakseni 8 lasta ja touhu oli melko mahdotonta. Ei voida olla ulkona kun on lokakuu. Viimeksi poikakin ihan hermostui sitä meteliä. Ja mä en keksi millään mitään ohjelmaa niille, että keskittyisivät johonkin. Pelit ja legot ei varmaan pitkään riitä. Sitten laskeskeltiin noita keilaamo/megazone/sporttisynttäreitä, niin noin 170-190 egee tulis jos olis 10 lasta. Ne Vauhtiketun sporttisynttärit on tosi kivat ja tarjottavatkin on hyvät, mutta hinta kyllä tuntuu meidän muutenkin ontuvassa budjetissa. Jos tätä blogia nyt joku lapsellinen lapsekas lukee niin ideoita otan vastaan. Joko kotiohjelmaa tai jos olis jossain halpaa synttäripaikkaa. Tytön synttärit on helpot, ei halua kuin muutaman vieraan ja niiden touhut on niin eri kuin nämä poikain melskeet.

Mulle kävi tänään aika outo tilanne. Poitsu lähti miehen kanssa pyöräilemään ja tytöllä oli kaveri kylässä. Mulla ei ollut mitään tekemistä!! Mies oli imuroinutkin ja keittiö oli siisti. Jotain pölyjä olis tietty voinut pyyhkiä mutta en viitsinyt. Siivosin sitten yhden kaapin. Näitä hetkiä ei usein satu. Ja mitä sitten tulee tehtyä, siivottua! Ihan hölmöä. Viimeksi kun näin meinasi käydä niin lähdin puolukkaan herkkuserkun metsään. Täytyy varmaan alkaa kehittelemään kotiin jotain puuhaa. Ajattelin, että voisi vaikka alkaa neulomaan jotain. Tai piirtämään.. hmm. Onko uusi aikakausi kolkuttelemassa ovelle?

Lapset puuhastelee yläkerrassa omiaan, telsusta tulee lentopalloa (boring), mä sit vaan dataan kun ei muutakaan nyt ole puuhaa. Otin perjantaipullon jääkaapista (Upcider perry). Leppoisaa viikonloppua odotellessa. Sellaista toivon teillekin!